maanantai 13. huhtikuuta 2015

Spekulatiivinen Turku -kilpailu ratkennut!

Turun yliopiston tieteiskulttuurikabinetti ry.:n ka ja Turun sarjakuvakerho ry.:n järjestämän Spekulatiivinen Turku -kirjoituskilpailun palkinnot jaettiin Terrakoti-toimistolla Turussa järjestetyssä tilaisuudessa 12.4.2015.

Ensimmäistä kertaa järjestettyyn kilpailuun saapui 37 novellia ja yksi sarjakuva. Esiraati, johon kuuluivat Jenni Hirvonen, Pasi Karppanen ja Anna Mattila valitsivat jatkoon yhdeksän tekstiä, josta Magdalena Hain, Pasi Karppasen ja Leila Paanasen muodostama tuomaristo valitsi voittajat.

Ensimmäiselle sijalle tuomaristo päätti varsin yksimielisesti nostaa Maarit Leijonin tekstin Kirous. Kyseessä on kielellisesti hiottu ja yksityiskohdiltaan uskottava, keskiaikaiseen Turkuun sijoittuva tarina kahden erilaisen naisen kohtaamisesta. Maailma ja juoni kulkevat Hamlenin pillipiiparin tarinan uudestaan kertovassa novellissa käsi kädessä ja luovat taitavan kudelman, joka pitää lukijan otteessaan viimeisille riveille asti.

Toiseksi kilpailussa sijoittui Henna Sinisalon novelli Viides tiedekunta. Niinikään historiallista spekulatiivista fiktiota edustava novelli yhdistää 1700-luvun Turun yliopistomaailman ja salaisen kultin kuvauksen saumattomaksi kokonaisuudeksi, jonka tarina ja ihmiskuva ei ole vailla synkkiä, waltarimaisia sävyjä.

Kolmannen sijan tuomaristo päätti novellien tasaväkisyyden vuoksi jakaa kolmen novellin kesken.

Tiina Laineen novelli Tajunnan avaruus edustaa scifiä, joka oli kisassa selkeässä vähemmistössä. Postapokalypisen oloisesta Turusta liikkeelle lähtevä novelli kertoo uskottavan tarinan tuntemamme yhteiskunnan murenemisesta. Hyvin rakennetun tarinan vahvuuksia ovat omaperäinen sf-idea sekä lopun jättäminen hienovaraisella tavalla auki.

Merja Leppälahden novellin Vanha muistikirja nousi perusideansa osalta monen esiraatilaisen ja tuomarin suosikiksi. Kertojan sedän jäämistöstä löytyneiden outojen päiväkirjamerkintöjen varaan rakennettu tarina antaa "Turun tautina" tunnetulle aikakaudelle uuden, hämmentävän loogisen ja lohdullisen selityksen, jonka lukija hyväksyy helposti, jopa mielellään.

Shimo Suntilan Matoparkki tarttuu niin ikään monelle turkulaiselle tuttuun aiheeseen. Kisassa yleisiä lovecraftilaisia sävyjä käsitellään tekstissä ironinen pilke silmäkulmassa ja etenkin lajityypin suomalaisen historian hyvin tuntien. Turku-kuvaukseltaan teksti on vahva, ja sarjassaan yksi kilpailun onnistuneimpia.

Tämän lisäksi kilpailussa palkittiin kunniamaininnoin neljä finalistia.

Sanna-Liisa Asikaisen Aurajoen syvyyksistä on turkulaiselle tuttuun joenrantaan ja sen ympäristöön sijoittuva yliluonnollinen murhamysteeri. Niin elokuvan Dogma kuin Supernatural-televisiosarjankin mieleen tuovia sävyjä sisältävä novellin vahvuuksia on tarkka ympäristön kuvaus, ja joenvartta tutkiskellaan tekstissä antaumuksella.

Suvi Kauppilan Aurajoen Lautturi puolestaan käyttää tuttua vesielementtiä toisella tavoin hyväksi, ja on orfeusmainen matka kuoleman rajan yli. Teksti on harvoja kisassa nähtyjä, Neverwhere-tyyppisiä kurkistuksia "salattuun" Turkuun, ja myös sen paikalliskuvaus on rikasta sekä oivaltavaa.

Olli Lönnbergin Sanoja sodasta selviytyneille sen sijaan edustaa niin ikään kisassa yleistä tarinatyyppiä, jossa tapahtumapaikkana on tuhon jälkeinen ja muutoksia kokenut kotikaupunkimme. Raunioituneeseen kaupunkiin saapuu menneisyyden haamujen piinaama kulkija, joka tutun tarinaperinteen mukaisesti alkaa laittaa sen voimasuhteita uusiksi.

Frida Maria Pessin novellissa Vapaan Turun puolesta kertoja sen sijaan on salaperäinen Beata. Niin ikään suuria muutoksia kokenut Turku esitellään lukijalle hänen silmiensä kautta, ja myös tämän tekstin vahvuuksia on yksityiskohtien rikkaus.

Sarjakuvasarjassa kisan järjestäjät päättivät lisäksi palkita Janne ja Johnny Ramstedtin sarjakuvan Mitä pelkäät kunniamaininnalla.

Sijoittuneista ensimmäiselle sijalle kohonnut sai palkinnoksi 150 euroa, toiseksi sijoittunut 100 euroa ja jaetulle kolmannelle sijalle päässeet kukin 50 euroa. Kunniamainitut palkittiin Osuuskumma-kustantamon lahjoittamin kirjapalkinnoin. Myös Turun yliopiston ylioppilaskunnan kilpailulle myöntämä 200 euron tuki auttoi sen järjestämistä merkittävästi.

Kisan järjestäjät kiittävät kaikkia osallistujia!

Tulokset:

1. sija                    Maarit Leijon: Kirous (150 €)
2. sija                    Henna Sinisalo: Viides tiedekunta (100 €)
3. sija                    Tiina Laine: Tajunnan avaruus (50 €)
                             Merja Leppälahti: Vanha muistikirja (50 €)
                             Shimo Suntila: Matoparkki (50 €)
kunniamaininta       Sanna-Liisa Asikainen: Aurajoen syvyyksistä
                             Suvi Kauppila: Aurajoen lautturi
                             Olli Lönnberg: Sanoja sodasta selviytyneille
                             Frida Maria Pessi: Vapaan Turun puolesta

 
Spekulatiivinen Turku -kilpailun sijoittuneita ja toimitsijoita juhlallisessa yhteiskuvassa. Kuvassa vasemmalta lukien Pasi Karppanen, Sanna-Liisa Asikainen, Suvi Kauppila, Frida Maria Pessi, Olli Lönnberg, Maarit Leijon, Tiina Laine, Henna Sinisalo, Shimo Suntila, kilpailun sihteeri Taru Hyvönen ja Magdalena Hai. Kuva: Anna Mattila.


Teemoja ja luonnehdintoja

Kisatekstejä kokonaisuutena tarkastellessa merkillepantavaa on, että scifi oli tällä kertaa selvässä vähemmistössä, jopa siinä määrin, että teksteistä sitä edusti vain kourallinen. Suurin osa teksteistä olikin eriasteista urbaania fantasiaa, uuskummaa tai suoranaista kauhua. Tähän ovat saattaneet toisaalta ohjata myös kisakutsun sanavalinnat.

Siinä missä Tutkan edellisessä, Ajan poluilla kilpailussa, jossa haettiin Suomen historian käännekohtia lähtökohtanaan käyttäviä vaihtoehtohistorianovelleja, toistuvin tarinatyyppi olivat erilaiset "neukkudystopiat", tällä kertaa sellaiseksi muodostuivat lovecraftilaisia sävyjä sisältävät tekstit. Tämä johti siihen, että ne söivät suuressa määrin toistensa tehoa.

Valloillaan olevista suurista muinaisista ei siis teksteissä ollut pulaa, mutta muuten esiraati ja tuomaristo jäivät kaipaamaan laajempaa kirjoa yliluonnollisia olentoja tai monipuolisempaa kansanperinteen hyödyntämistä.

Turun historiaa hyödynnettiin teksteissä jonkin verran, mutta ei läheskään niin paljon kuin olisi voinut olettaa. Kaupungin historiaa niin ikään tutkiskeltiin teksteissä valitettavan kapeasta näkökulmasta ja ohuesti. Mielenkiintoista tässä mielessä on, että sijoittuneiden kärkeen nousi  parikin nimenomaan historialliseen Turkuun sijoittuvaa tekstiä.

Kiintoisaa kyllä, monessa tekstissä myös arkkitehtuuri nousi keskiöön. Pahuus saattoi olla sitoutunut rakennuksiin, tai arkkitehtuurilla olla tarinassa muu oleellinen tehtävä.

Erilaisia dystopia-Turkuun sijoittuvia tekstejä, joissa tapahtumapaikkana oli sodan runtelema tai jonkinlaisen tuhon jälkeinen Turku oli niin ikään jonkin verran.

Poissaolollaan toisaalta loistivat erilaiset Neverwhere-tyyppiset "Salattu Turku" -kuvaukset sekä aikamatkailutarinat, joista etenkin jälkimmäisten täydellistä puuttumista voi pitää yllättävänä. Myöskään vaihtoehtohistoriatarinoita ei mukana ollut.

Jossain määrin yllättävänä voi pitää myös tekstien pituutta. Novaan tottuneen odottamaa isompaa määrää alle viiden sivun tekstejä ei mukana ollut lainkaan.

Mukana olevat teemat, aiheet ja ympäristöt olivat loppujen lopuksi varsin odotettuja. Aurajoki oli teksteissä hyvin edustettuna, samoin Yo-kylä. Finalistien joukkoon Yo-kylään sijoittuvia tekstejä ei kuitenkaan päässyt.

Myös vesiaihe muuten oli näkyvästi läsnä, ja etenkin maan alla möyrittiin ahkerasti. Tähänkin ovat saattaneet johdattaa kisakutsun sanavalinnat. Merkillepantavaa on joka tapauksessa se, että Toriparkkiin ainakin epäsuorasti viittasi neljännes teksteistä.

Seikka, johon moni muuten ansiokas teksti saattoi kompastua, oli Turku-yhteyden ohuus. Useassa tapauksessa Turku-yhteys saattoi jäädä muutamaan kadunnimeen. Esiraati ja tuomaristo pyrkivätkin nostamaan kärkisijoille ennen kaikkea novelleja, joiden Turku-kuvaus oli kyllin vahva. Parhaissa teksteissä paikallinen uskottavuus, hyvä idea ja koossa pysyvä tarina muodostivat saumattoman ja mieltä kutkuttavan kokonaisuuden.

Toisaalta teksteissä oli paljon juuri sitä mitä kisassa oltiin lähdetty hakemaan, ja teksteissä parhaimmillaan ollut paikallisväri viehätti niin esiraatia kuin tuomaristoakin suuresti. Vaikka sato ei siis kokonaisuutena ollutkaan niin laaja tai vahva kuin olisi saattanut toivoa, voi kilpailun järjestämisen sanoa ehdottomasti kannattaneen.